Aktiivitassut

Meillä Siriuksella on pahin pelko on kahisevat ulkoiluvaatteet. Nyt ollaankin päivittäin opeteltu, että ne vaatteet eivät tee mitään pahaa. Ehkäpä pikku hiljaa pelosta päästään pois.

Tyyne taaspelkää edelleen jos vaikka taputtaa tai yllättäen joku meinaa silittää. Nuorempana kun rouvaa on pahoinpidelty.

Misse taas on niin rohkea tyttö, että näin äkkiseltään ei tule pelon aiheita mieleen, paitsi hiustenkuivaaja.
Nemokin vielä vähän pelkää hiustenkuivaajaa, mutta hyvin poika on siihen tottunut pikku hiljaa.

Imuri, tuo klassikko. Kovat yllättävät äänet myös. Anni tosin pörhistää häntäänsä lähes huvikseen (leikkiessäänkin) välillä joten vaikea sanoa milloin on pelästynyt ja milloin ei.

Meidän Sissi on aika rohkea tapaus, mutta ei kuitenkaan tyhmänrohkea. Kovaa tuulta se pelkää kuitenkin ihan kauheasti. Tuulisella säällä tulee äkkilähtö ulkoa pois.

Siri taas pelkää lähtökohtaisesti kaikkea paitsi pölynimuria . Pölynimurin perässä se kipittää innoissaan, kaikkea muuta pitää tarkkailla ensin ja varmistaa että vaaraa ei ole.

Kollo pelkää isoja ajoneuvoja ja erityisesti roska-auton piip piip- peruutusääntä, katolta putoavaa lunta, vilkkaita koiria ja joskus kadulla vastaantulevia ihmisiäkin. Erityisesti lenkkeilijät saavat sen pörhistämään karvansa/häntänsä, kun juoksijat lähestyvät kissan mielestä liian nopeasti välittämättä varoituseleistä.

Imuria pelätään täälläkin. Kun sen ottaa esille, niin kissat katoaa samantien.

Joo tuo imuri on hyvin tehokas kissankarkotin, siihen kun koskeekin, ei kissoja näy missään. Ulkoillessa Nuukin mielestä monet ihmiset pelottaa. Olevinaan tuo on ensin hirmu peloissaan, mutta kun tulee lähemmäksi on se jo kiehnäämässä jaloissa, oli vastaantulija sitten kuinka vieras tahansa
Äkkinäiset, kovat äänet tietysti säikäyttää myös.

Meijän kissat pelkää imuria ja jos on paljon ihmisiä. :)) Höppänöitä.

Ja koiria osittain pelkää :D

Kisu on aika säikky ja pelästyy välillä milloin mitäkin. Joskus voi joku esine jossain väärässä paikassa olla todella pelottavaa, esim. tyyny lattialla. Sitä pitää kiertää kaukaa ja pikkuhiljaa lähestyä nenän käydessä ylikierroksilla kun toinen haistelee että mikäs kumma tuo on.
Ja yksi kauhistus Kisulla on myös nuo kahisevat ulkovaatteet. Enää ei tosin niin paljon sitä ääntä pelkää, kun on tottunut tuon poikaystäväni kahisevaan takkiin, kun täällä usein käy.

Eniten molemmat pelkäävät kun sisään lappaa vähän enemmän vieraita kerralla. Onneksi ei kovin usein isoa vieraslaumaa täällä käy.
Ja kovat äkkinäiset äänet on yksi mikä aika usein pelästyttää noita.

Pölynimuria ei kumpikaan pelkää. Kisu on joskus jopa vähän tiellä ison takapuolensa kanssa, kun yritän imuroida eikä ahteri siirry mihinkään vaikka kuinka tökkii. Wallu taas yleensä vetelee sikeitä jossain sillä aikaa kun imuroin ja katselee vaan ärtyisästi kun tulen viereen imuria huudattamaan ja herättämään.

Tiikeri: Pelkää äkkinäisiä liikkeitä, siis hieman säikky välillä.
Viltsu: Hmm... ei oikeastaan enää mitään (aikaisemmin pelkäsi paljonkin ihmisiä, mutta ei enää, ei todellakaan! ).
Leijona: Ei kai mitään??
Serafina (Sera): Pelkää joskus vähän ihmisiä, esim. jotain kovaäänisiä jne.
Napoleonitar (Napso): Ei mitään??

Miten saisi, kun pentu tulee kotiin niin noita pelkoja vähemmälle?

Imuri meilläkin. Toinen kissa on imurista ihan kauhuissaan eikä mielellään edes koske lattialla olevaan imuriin. Joskus olen jättänyt imurin lattialle jotta olisi mahdollisuus tutustua tapaukseen, mutta vielä ei ole ollut apua asiasta. Meillä kyllä saatetaan pelätä melkein mitä tahansa (vaate lattialla jne..), mutta aina menevät miltei heti tutustumaan, että mikä kumma on kyseessä.

imuri on meilläkin. siihen on onneksi sen verran jo totuttu, että kärsii olla samassa huoneessa. mutta ei toki lähelle tartte tulla pinjan kysymykseen, oma kohtaisesti haluisin sanoa, et totuttelu hiljalleen.

jaakko pelkää yleensäkkin vieraita (etenkin jos useampi) ja jos joku vielä yrittää silittää. lapsia. kovia ääniä. äkkinäisiä liikkeitä.

mikaela pelkää ..hmm.. lapsia kohtaan se on vähän varuillaan, mut ehkä niitä kovia ääniä.