Meillä jengi osaa erilaisia temppuja. Jos on kyseessä moni osaisempi temppu sen harjoitteluun ja oppimiseen menee sitten toki enemmän aikaakin.
Tyynellä hankalin opetettava tähän mennessä on ollut tassun anto. Kaiken maailman jippoja yritin kunnes otin Siriuksen temppuhetkeen mukaan ja Tyyne sia vierestä seurata mitä pitäisi tehdä, ja kas siinähän se rouva sitten oppikin.
Eli jos talossa on useampi kissa, jonkun tempun kun opettaa yhdelle niin, että se ns. on varma temppu. Sitten kuunteluoppilaaksi toinen kissa mukaan niin saatta hyvinkin käydä niin, että kohta sinulla on kaksi kissaa jotka osaavta tempun. Kissat kun kopiovat toisiaan.
Istuminen on varmasti helpoin temppu. Tosin jos on kovin innoissaan oleva kissa se ihan paikallaan istumisen opettaminen saattaa kestää jonkun aikaa. Meillä pojilla on molemmilla sitä ongelmaa, että tassuja heiluu ilmassa, vaikka kaikki tassut pitäisi olla maassa kun istutaan. Nemolta olen saanut kitkettyä tavan pois, mutta Siriuksen kanssa parhaillaan sitä opetellaan.
Koskettaminen on myös aika simppeli temppu, eli vaikka kynän päätä tai sormea kissan pitäisi koskea. Sitten lopulta saa kissan hyvin seuraamaankin vaikkapa kynää.
Paikalla olon opettelussa Nemon kanssa ollaan aloiteltu vasta, kun kärsivällisyyttä on tullut nyt pojalle lisää. Misse taas pysyy hyvin paikoillaan jopa reilusti yli minuutin, vaikka minä menisin näkösuojaan eli pois sen näköpiiristä. Mikä on kyllä aika hyvin vaikka itse sanonkin.
Tässä paikallaan olossa hyvä apuväline oli kamera, jolla kuvasin videon pätkiä. Itse kun on piilossa niin sitten jälkikäteen näkee oliko kissa ihan paikallaan, oliko se rauhallinen jne. Toki muutenkin temppujen videoinnista on paljon hyötyä, sitä kun huomaa niitä epäkohtia ja hyviä kohtia paremmin kun katselee ajan kanssa.
Seuraamistakin ollaan treenattu ja paikallaan seuraamista. Sivulle tuloa siinä ohessa.
Katsekontaktia olen halunnut pitää yllä ja pienestä asti siintä palkannut.