Aktiivitassut

Miten kissasi valjastelee? Onko se hirmuinen intoilija, joka menee edellä tuhatta ja sataa vai kenties rauhallisempi nautiskelija?

Entäpä jos sinulla on useampi kissa? Käytätkö niitä yhdessä vai erikseen ulkona?

Meiltä löytyy kumpaakin. Tyyne on selvästi rauhallisempi ulkoilija, haistelee rauhassa tuoksuja ja nautiskelee kesäisin tuoreasta ruohosta.
Nemo taas on kova poika touhottamaan ja kesäisin käydäänkin usein pitkillä lenkeillä. Nemosta on ihanaa spurttailla ja pomppia sinne tänne. Flexi sen mahdollistaakin hyvin.
Sirius on sangen utelias ja nyt tullut ulkona rohkeaksikin. Kovin pitkälle kotipihasta ei haluta lähteä vaan tuttu ja turvallinen on paras. Tosin poikkeuksen tekee jos Nemo on samaan aikaan ulkoilemassa, sitten uskalletaan lähteä tiellekkin lenkille.
Misse on aikamoinen menijä myös. Eniten neito nauttii iltalenkeistä kesällä ja monesti siinä sivussa metsästetään iltapalakin hiiri tai vesimyyrä. Uskomaton kuulo ja aistit neidolla on. Siinä ei kissaa ehdi sanoa kun oven penkalta Misse tulee takaisin saalis suussaan.
Toki touhottajista tulee rauhallisia ulkoilijoita kun tarpeeksi kauan ollaan ulkona ja väsymys alkaa painamaan.

Siriusta ja Nemoa käytän usein yhdessä ulkona. Tytöt sitten erikseen. Kahta kissaa kyllä pystyy hyvin kontrolloimaan. Hyvin kissatkin oppivat ettei toisesta kovin kauas voi mennä vaan pitää seurailla mitä toinen tekee myös.

Kollo on itsenäinen kulkija (niinkuin monet kissat) suunnan ja vauhdin suhteen, mutta on tottunut erittäin hyvin valjaisiin ja flexiin. Kollo tuli mun luo vasta nuorena aikuisena kissana mutta tykästyi paremmin valjaisiin kuin edellinen kissani pentuna.

Välillä tehdään koiramaiseen tyyliin lenkkiä ja välillä se haluaa nököttää jossakin tarkkailemassa ympäristöä. Ja tykkää spurttailla pitkin puiden runkoja. Kissa herättää kovasti ihmetystä vastaantulijoissa, kun kerron, että se on aloittanut valjastelemisen vasta aikuisiällä.

Selvästi se hakeutuu mielellään metsiköihin ulkoilemaan. Tuohon tyhjälle naapuritontille nousee tänä vuonna kerrostalo (harmi, kun ulkoilupaikka katoaa), mutta on täällä vielä joitakin tyhjiä alueita. Meidän asuinalueella ei ole tullut vastaan kuin kerran yksi valjasteleva kissa, vaikka kissoja liikkuu tässä lähistöllä kesäaamuisin useampikin.

Una on melko lailla omankaltaisensa haihattelija, kulkee siis flexissä. Nuuk on taas kuin koira, kesällä tehtiin metsä lenkkejä jopa vapaana, kulkee ihan perässä ja jos jää kauemmas, tuijottaa minua ja huuta mielettömästi. sitten kun sille sanon että tule nyt sieltä niin juoksee tuhattaa ja sataa jalkoihin höyryämään Täällä "kaupungissa" mennään aina kiinnitettynä. Ei oikein pidä valjaista, pannan kanssa on oltu paljon. Nyt olen löytänyt valjaat joissa viihtyy, leikkasin niistä vielä tuon vatsa-osan pois, kun sekin poikaa häiritsee.

Wallu on reipas lenkkeilijä. Sen kanssa voi käydä ihan kunnon lenkillä, kuin koiran kanssa konsanaan. Poika kävelee ripeään tahtiin vierellä häntä pystyssä, mitä nyt välillä kirmaa täysillä jalkojen eteen ja yrittää kampittaa meikäläistä. Ja välillä täytyy pysähtyä haistelemaan tuoksuja ja merkkaamaan reviiriä ja sitten matka jatkuu taas. Juoksu- ja hölkkälenkeilläkin ollaan tuolla peltotiellä käyty ja voin sanoa että ihan kiitettävästi katseita noilla tempauksilla kerätään.

Kisu on yhtä laiska valjastelija kuin miltä näyttääkin. Eli mielummin haistellaan vaan paikkoja, löhötään varjossa ja kierellään hiljakseltaan vaan pihaa ympäri. Pihasta ei uskalla lähteä pois, sen verran pelkää autoja ja vastaan tulevia ihmisiä, etten uskalla ottaa sitä riskiä että saisi kauhean sätkyn ja rimpuilisi itsensä valjaista irti ja viuhahtaisi ties minne. Eli omassa pihassa vaan hengaillaan.

Joskus Kisun ollessa nuorempi kävin noiden kanssa yhtäaikaa lenkillä tuolla maastossa, silloin Kisu uskalsi tulla pois omasta pihasta kun Wallu oli seurana, mutta Wallulla meni aina hermot Kisun mateluvauhtiin. Siitä meinasi sitten aina syntyä sellaiset kärhämät, että parempi ulkoiluttaa eri aikaan. Ja helpompaa mullekin, kun narut eivät ole miljoonassa solmussa kummankin kissan lähtiessä eri suuntiin.

Meidän nuorikot ovat vasta olleet ainoastaan pihapiirissä, mutta pikkuhiljaa haluavat valjaissa alkaa tutustumaan suurempaan alaa pihaa. Olen samanaikaisesti molempien kanssa ulkona, mutta ei oikein aina suju. Toinen menee oikealle ja toinen vasemmalle koko fleksin 5m:n pituudelta. Pääsääntöisesti kyllä tykkäävät vain köllötellä ruohikossa ja välillä jahdata kärpäsiä lämpimältä seinältä. Avokin sainkin lupautumaan meidän kanssa ulkoilemaan niin päästään enemmän tutustumaan alueeseen. Ehkä joskus sitten vielä lenkkeilläänkin?

Lulu on pitkän kaavan nautiskelija. Se pysähtyy vähän väliä haistelemaan ja maistelemaan ruohoa. Lululla on selkeästi ulkoillessa oma tahto; aivan kuin se olisi suunnitellut jo etukäteen itseään kiinnostavan reitin jonka se haluaa käydä. Ei onnistu jos emäntä yrittää jotain toista reittiä. Oman mielen mukaan on päästävä!

Lulun kanssa pidennetään pikkuhiljaa lenkkiä ja isommalla tielläkin ollaan jo hallitusti käyty. Emännän tosi pitää olla tarkkana, sillä autot ja muut kulkijat ovat vähän epäilyksiä aiheuttavia. Onneksi kuitenkin tiukka tuijotus häiritsijää kohti on Lulun mielestä sopiva tapa reagoida. Lululle mikä tahansa aika päivästä on paras ulkoiluaika. Naapureille keimaillaan jaloissa ja esitellään parhaita puolia äänekkäästi kehräten.

Lea on innokas joskin arka ulkoilja. Ajoituksessa myöhäinen ilta on paras mahdollinen. Mieluusti vielä niin, että aurinko on laskenut ja on selvästi hämärää. Silloin tassu nousee keveästi ja häntä on korkealla. Lea kulkee tosi hienosti valjaissa ja on oikeasti ilo ohjailla neidin menoa. Pienellä vinkillä menee perille mihin suuntaan ollaan menossa.

Lean kanssa sattui tosin äskettäin epäonninen ulkoilureissu jossa neiti säikähti oikein tosissaan. Silloin juostiin pitkin ojanpohjia ja tuloksena oli emännältä hukkuneet ja mutaiset kengät ja kissalla märkä turkki ja säälittävä paniikki mouku. Tämän reissun jälkeen ollaan aloitettu ulkoilu harrastus oikeastaan uudelleen alusta.

Ikävästä välikohtauksesta huolimatta Lea kuitenkin edelleen haluaa ulos. Mutta tällä hetkellä tutustutaan omaan pihapiiriin ja totutellaan sen ääniin. Tuttuihin ja vähän tuntemattomiinkin.

Jesse on aikamoinen menijä. Fleksin nähdessään ollaan jo menossa suuntaan tai toiseen. Jesse osaa kävellä tietä pitkin, eikä enää edes pelkää vaikka vastaan tulee auto tai ihminen vaan jää nätisti paikoilleen tien sivuun. Enemmän kuitenkin nautitaan metsän rauhasta ja siellä meno yltyykin yleensä kovaksi;). Poju kuuntelee melko hyvin minne mennään, ja jos lyö fleksistä jarrut päälle tietää se heti että nyt on parasta vaihtaa suuntaa. Paikoilleen se ei yleensä jää ihmettelemään vaan koko ajan ollaan menossa.
Jesse on pienen ikänsä aikana tullut kokeeneksi valjastelijaksi, kun pennusta lähtien se on tiennyt että ulos ei ilman hihnaa lähdetä hortoilemaan.

Entinen kissani jäi auton alle, joten sen takia Jesse ulkoilee hihnassa. Paremmin niin, Jesse kun on välillä vähän turhankin rohkea menemään sinne minne ei pitäisi.

Pai on sellainen menijä myös. Heti valjaitten rahinan kuullessaan viipottaa ovelle ja syöksyy ovesta ulos, kun on valjaat saanut päälleen. Todella rohkeasti menee pihalla, eikä pelkää enää autoja, ihmisiä eikä koiriakaan. Joskus jossain puskassa on niin houkutteleva tuoksu, että on pakko jäädä vähän nuuskuttelemaan, mutta yleensä on menossa kokoajan eteenpäin. Eikä sisälle olisi halua lähteä ollenkaan.

Laaru taas on enemmän sellainen nautiskelija. Kaikkia paikkoja on pakko haistella ja tutkia hyvinkin tarkasti. Viime aikoina neiti on halunnut lähteä enemmän tutkailemaan aluetta ja kun vauhtiin pääsee, niin haluaisi viipotta sinnetänne. Pihalla on parasta tietenkin nukkuminen...Joskus kesken lenkin hän päättää kellahtaa tielle ja ottaa torkut. Taluttajan mielestä se ei ehkä ole niin hyvä idea.

Hipsu on hyvin itsepäinen ja menee justiinsa sinne minne haluaa, eikä suostu kävelemään tietä pitkin. Nuuskuttelee kaikki hajut ja saattaa jumittaa jonkin puskan juurelle kymmeneksikin minuutiksi. Hitaasta tahdistaan huolimatta Hipsu on kyllä menossa pitkällekkin ja etenkin metsät on houkuttelevia.